Tenniskauden toinen Grand Slam osakilpailu pelataan taas perinteisesti toukokuussa Ranskassa. Yleisesti ottaen Ranskan Avoimia pidetään näistä neljästä osakilpailuista kaikkein vaikeimpana voittaa, onhan sen valloittamisessa epäonnistuneet mm. sellaiset nimet kuin Pete Sampras, Boris Becker, Jimmy Connors ja John McEnroe. Eurosport tarjoaa joka päivä vähintääm kuusi tuntia tennistä, suorana. Se on antanut tälläiselle sunnuntaipelaajallekin tilaisuuden nähdä Rogerin hivelevän kaunista yhden käden rystyä sekä Rafael Nadalin tappajan asennetta. Jarkko Nieminen ei pitkään ruuduissa näkynyt, kun mies tippui heti ensimmäisellä kierroksella turnauksessa kuudenneksi sijoitetulle Yhdysvaltain Andy Roddickille.
Tänään Federer eteni neljännelle kierrokselle eli kuudentoista parhaan joukkoon. Pikkuhiljaa tämä alkaa taas vaikuttamaan siltä, että finaalissa näemme vähemmän yllättäen kaksikon Nadal-Federer. Aikaisemmin ottaen Federerin täydellisyys
tennispelaajana on lähinnä ärsyttänyt, mutta tänään aloin jossain määrin jopa arvostamaan. Oli tilanne kuinka tiukka tahansa, pitää Federer pokkansa. Vaikka vastustaja kuinka painosti, tilanne raukesi yleensä johonkin Rogerin unelmalyöntiin.
Tekniikka on jotain niin silmiä hivelevän kaunista. Kaikki liikkeet ovat harkittuja, osuma palloon aina puhdas. Mies on todella urheilullinen eikä miehen pelaamisesta löydy heikkoa mihin vastustaja voisi iskeä.
Kun tuo Federerin peli loppui, siirtyi kuva naisten peliin. Ei mitään tietoa ketkä siellä pelasivat, mutta vaikka en peliä seurannutkaan, ei siltä päässyt rauhaan. Korvia särkevät kiljumiset ja ähkimiset veivät ylivoimallaan mielenkiinnon itse pelistä. Minkä ihmeen takia siinä pitää ähkäistä todella kova äänisesti perään? Miksi miehet eivät kilju tai puhise? Ei siinä muuten mitään, mutta valitettavasti juuri tuo asia saa minut karsastamaan naistennistä. Koko seuraaminen on seuraavan parkaisun seuraamista ja odottamista. Itse peliin ei voi juuri keskittyä.
Valitettavasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti