28.5.10

Roland Garros - kiljuvia naisia ja charmantti herrasmies.

Tenniskauden toinen Grand Slam osakilpailu pelataan taas perinteisesti toukokuussa Ranskassa. Yleisesti ottaen Ranskan Avoimia pidetään näistä neljästä osakilpailuista kaikkein vaikeimpana voittaa, onhan sen valloittamisessa epäonnistuneet mm. sellaiset nimet kuin Pete Sampras, Boris Becker, Jimmy Connors ja John McEnroe. Eurosport tarjoaa joka päivä vähintääm kuusi tuntia tennistä, suorana. Se on antanut tälläiselle sunnuntaipelaajallekin tilaisuuden nähdä Rogerin hivelevän kaunista yhden käden rystyä sekä Rafael Nadalin tappajan asennetta. Jarkko Nieminen ei pitkään ruuduissa näkynyt, kun mies tippui heti ensimmäisellä kierroksella turnauksessa kuudenneksi sijoitetulle Yhdysvaltain Andy Roddickille.

Tänään Federer eteni neljännelle kierrokselle eli kuudentoista parhaan joukkoon. Pikkuhiljaa tämä alkaa taas vaikuttamaan siltä, että finaalissa näemme vähemmän yllättäen kaksikon Nadal-Federer. Aikaisemmin ottaen Federerin täydellisyys
tennispelaajana on lähinnä ärsyttänyt, mutta tänään aloin jossain määrin jopa arvostamaan. Oli tilanne kuinka tiukka tahansa, pitää Federer pokkansa. Vaikka vastustaja kuinka painosti, tilanne raukesi yleensä johonkin Rogerin unelmalyöntiin.
Tekniikka on jotain niin silmiä hivelevän kaunista. Kaikki liikkeet ovat harkittuja, osuma palloon aina puhdas. Mies on todella urheilullinen eikä miehen pelaamisesta löydy heikkoa mihin vastustaja voisi iskeä.

Kun tuo Federerin peli loppui, siirtyi kuva naisten peliin. Ei mitään tietoa ketkä siellä pelasivat, mutta vaikka en peliä seurannutkaan, ei siltä päässyt rauhaan. Korvia särkevät kiljumiset ja ähkimiset veivät ylivoimallaan mielenkiinnon itse pelistä. Minkä ihmeen takia siinä pitää ähkäistä todella kova äänisesti perään? Miksi miehet eivät kilju tai puhise? Ei siinä muuten mitään, mutta valitettavasti juuri tuo asia saa minut karsastamaan naistennistä. Koko seuraaminen on seuraavan parkaisun seuraamista ja odottamista. Itse peliin ei voi juuri keskittyä.

Valitettavasti.

17.5.10

Turun Derby ja Timo Furuholmin tunteenpalo.

Teimme muutaman kaverin kanssa pienen kesämatkailun jalkapallon perässä ja lähdimme nauttimaan kuningaspelistä ja Suomen kesästä aurinkoiseen Turkuun viime viikonloppuna. Paluumatkalla ohjelmassa oli Mikkelin Palloilijoiden vieraspeli FC Hämeenlinnaa vastaan. Odotukset lauantai-illan TPS-Inter peliin olivat kovat, olihan meistä jokainen nähnyt upeita kuvia edelliskesältä, kun derbyssä oli yli 9000 katsojaa.

Saimme mitä olimme tulleet Turkuun asti katsomaan ja aistimaan. Koko pelin ajan tunnelma oli upea, eikä itse ottelussakaan ollut valittamista. Jonatan Johansson teki kaksi maalia mustavalkoisille, mutta lopulta heidän oli tyytyminen vain yhteen pisteeseen, kun sinimustien Mika Ojala tasoitti pelin komealla vapaapotkumaalillaan. Pelillisesti TPS:llä oli koko peli jo hallussaan, kunnes se päästi Interin mukaan. Lopulta TPS oli jopa onnekas saadessaan sen yhden pisteen mukaan.

Ennen ottelua matkustimme turisteille tyypilliseen tapaan taksilla hotellilta Veritakselle ja näimme Interin- ja TPS-kannattajien marssit. Ne näyttivät suuntautuvan samaan suuntaan ja pieni aavistus oli että jotain tapahtuu ja näin saimme myös ottelun jälkeen netistä lukea. Itse ottelussa TPS-fanit ripustivat suuren maailman tyyliin sotasaaliina saamiaan Inter-kannattajien bannereita väärinpäin näytille. Järkkärit provosoituivat tästä silminnähden ja rupesivat repimään näitä pois. Viimeinen silaus oli idioottimaiset yksittäisten henkilöiden poistamisyritykset keskeltä 300-päistä kannattajaryhmää. Tietäähän sen, että kaveria puolustetaan ja pientä painiakin oli havaittavissa. Mitään sen kummallisempaa ei lopulta tapahtunut, vaikka puistossa oli ennen peliä ollut pienet hulinat. Kuulemma TPS-wannabehulit olivat riehuneet, mutta mistä näistä taas tietää. Ketkö myllyttivät ja keitä, oliko tapaaminen puistossa jo ennalta sovittu vai oliko jompikumpi porukka hyökännyt toisen ryhmän kimppuun ilman mitään myllykutsuja?

Derbyt tarvitsevat myös Timo Furuholmin kaltaisia pelaajia. Timo, tuo TPS-fanien inhokki numero yksi sai pilkkahuutoja jo lähtiessään lämmmittelemään toisella jaksolla tepsin fanikatsomon eteen, mutta meno vasta yltyi kun Ojalan vapaapotkun maalin jälkeen Furuholm juhli maalia näyttävästi kannatajaryhmän edessä ja lähetteli lentosuukkoja heille.

Hieno mies.