Olen ollut ylpeä saadessani todistaa lähietäisyydeltä suomalaisen jalkapallon kannattajakulttuurin nousua. Tällä hetkellä sen lippulaiva on Suomen Maajoukkueen Kannattajat, eli SMJK. 2002 perustettu ryhmä on etenkin viimeisten kolmen vuoden aikana kokenut massiivisen kasvun ja Suomen jalkapallomaajoukkueen peleissä kerta toisensa jälkeen kannattajat kokoontuvat Olympiastadionin pohjoiskaarteeseen. Samaan aikaan tuntuu uusia kannattajaryhmiä nousevan seurajoukkuetasolla kuin niitä kuuluisia sieniä sateella. Veikkausliigassa jokaisella joukkuella on organisoitu kannattajaryhmä ja noin puolella ykkösen joukkueista. Ero tuonne jääkiekon puolelle syntyy selvästi jo kakkosdivarin puolelle mentäessä. Sieltäkin kannattajaporukoita löytyy ja hyviä, ellei erinomaisiakin kuten SJK:n kannattajat, Klopit sekä HIFK:n Stadin Kingit.
Se suurin ero mikä näillä kannattajaryhmillä on tuonne jääkiekon puolelle, yhtään jääkääkkää väheksymättä sillä on sielläkin poikkeuksia, on näiden ryhmien kannattamisen taso. On nuoria miehiä, jotka pystyvät laulamaan. On monipuolisia chantteja joissa on hienot lyriikat. Niillä paikkakunnilla, joissa minä ole jääkoronaa käynyt katsomassa suurin osa lauluista ja koko kannatuksesta on joko perus klap-klappia tai sitten jotain helkkarin rummunpärinää.
Vappusunnuntaina Mikkeliin saapuu vieraita Porista, kun Popa ja Siniveriset tulevat kamppailemaan jalkapallon ykkösen pisteistä. Nyt on taas hieno tilaisuus nähdä samaan aikaan katsomossa kaksi kannattajaryhmää, kun Sininen Osasto ja Siniveriset yrittävät laulaa toisiaana suohon ja kannnustaa omaa joukkuettaan pistejahdissa. On mahdollisuus kokea oikeita tunteita. Nähdä aitoja pelaajia. Haistaa oikean nurmen tuoksua. Tätä samana sunnuntai-iltapäivänä pelattava Chelsea - Liverpool ei tule tarjoamaan.
http://www.youtube.com/watch?v=m_V_g4BfCMU
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti