Suomi pelasi hienon ottelun tänään aamuyöstä, kun se pesi tyylikkäästi omissa papereissani jopa yllättävän korkealla olleen Tsekin 2-0. Tuo ottelu vahvisti taas sen, että näin lyhyessä turnauksessa, jossa voittajakaan ei pelaa kuin korkeintaan 7 ottelua, yksi ottelu voi muuttaa koko turnauksen suunnan. Ei, en tarkoita
tällä putoamista versus jatkoonpääsyä, vaan sitä tosiasiaa, että tämä ottelu osoitti sen, että tämä joukkue voi ottaa näistä kisoista mitalin.
Suomi oli parantanut merkittävästi jokaista osa-aluetta. Se kaikkein tärkein, tunne, oli mukana alusta loppuun saakka. Itse kuulun siihen koulukuntaan, jonka mielestä jääkiekkokin on ennenkaikkea tahto- ja asennepeli. Hyvä ystäväni Juhani
Tamminenhan on lanseerannut kuuluisan lausahduksen: "95 prosentin keskittyminen on 50 prosentin suoritus." Ja itse aurinkokuningaskaan ei voisi olla yhtä oikeassa, kuin tässä lauseessa. Leijonien peli oli alusta lähtien, siis tunnetasolla,
juuri sitä mitä sen pitääkin olla ja joukkue vaikutti oikeastaan ensimmäistä kertaa Joukkueelta. Jokainen pelaaja tiesi oman roolinsa ja pelasi sen mukaan. Siellä painettiin päätykiekkojen perään asenteella ja siivottiin irtokiekkoja. Se asenne, joka koko joukkueelle oli niiden harvojen Kipperin irtokiekkojen siivoamisessa, oli merkille pantavaa. Siellä tultiin puolustamaan omaa maalia ja maalivahtia. Aikaisemmissa kisoissa lähinnä ykkös- tai kakkoskentässä pelannut Olli Jokinenkin veti hienosti omaa rooliaan neloskentän sentterinä. Ei diivaillut, ei säästellyt vaan painoi niska kyyryssä kulmaan painimaan. Ja näittekö sen reaktion mikä nähtiin kun Suomen avausmaalin jälkeen kuvattiin Suomen vaihtopenkkiä? Siellä Olli Jokinen repesi huutoon ja juhlimaan paljon villimmin ja voimakkaammin kuin muut.
Sitten se toiseksi tärkein, eli maalivahtipeli. Herranjumala, että Kipper oli hyvä! Vaikka Kiprusoff teilattin jo syksyllä hieman kyseenalaisten lausuntojen jälkeen, niin tämän pelin jälkeen en usko kenenkään katuvan sitä, että
Suomen tämän hetken ehdoton ykkösmaalivahti otettiin joukkueeseen. Miikka Kiprusoff on tällä hetkellä tärkein yksittäinen pelaaja. Eikä mitään hätää, ei peli Kipperiin kaadu.
Niin tai näin, ei Suomi ole mitään vielä periaatteessa näissä kisoissa voittanut. Tämä ottelu vain antoi hyvät eväät jatkoa ajatellen. Kuten Jukka Jalonen sanoi, se vaati viikon että joukkueesta kasvoi Joukkue. Huomenna perjantaina
leijonien taistelukyky mitataan taas yhtä askelta kovemman joukkueen kanssa. Yhdysvallat on selkeästi uuden polven USA ja
ehkä pelinopeudeltaan näiden kisojen nopein joukkue. Siellä on Suomen puolustuksella välillä ehkä kiire kun vastahyökkäykseen lähtee patrick kanet, zach pariset ja phil kesselit. Mutta kun tuo sama tunnetaso saadaan pidettyä ja höystetään sitä
vielä tarkemmalla maalintekotehokkuudella, ei Yhdysvallatkaan ole mahdoton.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti